Niin, huonot kokemuksethan ihan ymmärrettävästi jättävät kehoon ja mieleen muistijäljen.
En oikein sinua tuntematta osaa mitään muuta sanoa kuin toivoa, että toivottavasti pystyt kaikesta huolimatta tapaamaan ihmisiä ja käymään ulkona.
Itselleni rajojen asettaminen on ollut tosi hieno kokemus, en väitä että se olisi yleislääke kaikkeen, mutta maailmassa nyt noin ylipäätään on aika paljon rajojen ylittämistä ja nykyajan hektinen ns. Internet-aika ei anna tilaisuuksia prosessoida kaikkea, niin ei ihmekään, että keho ja aistit ylikuormittuu. Kun tekee pitkän prosessin esimerkiksi terapeutin kanssa omien rajojen kehittämisestä, sitä tulee tietoisemmaksi siitä, mikä itselle on sopivaa ja mukavaa, ja vaikeat tilanteetkin ehkä tuntuvat käsiteltävimmiltä sillai, että ne eivät enää mene ihon alle niin pitkäksi aikaa, vaikka saattavat hetkessä sattua.
Kaikkea hyvää sinulle matkallasi!