Joskus oli aika jolloin ei voinut elää ilman Hesaria. Lapsuudenkodissa, opiskellessa, työelämässä. Kunnes maalle eivät saaneet lehtä ajoissa ja oikeaan paikkaa, itse ehkä en osannut nimetä heittolaatikkoa.
Sittemmin kirjastossa joskus vilkuilen diginäköislehden, koska paperinen on aina varattu. Mitään ikinä en enää tilaa, koska puhelinmyynti alkaa.