Mun suosikki edelleen peliarkkitehtuurissa on vaan hyväksyä tosiasiat ja kohdella koko peliä yhtenä isona möykkynä tilaa ja kirjoittaa kaikki logiikka semmosina transformereina jotka tekee jotain rajattuja muutoksia siihen tilaan.
Kaiken mitä on oppinut enkapsuloinnista ja olio-ohjelmoinnista voi heittää välittömästi romukoppaan, koska semmoset tilanteet missä objekti A:n pitää päästä kiinni objekti B:n sisuksiin ja päinvastoin, on hyvin tyypillisiä peleissä.