Saaste on Nostr: Itseäni tökkii tässä touhussa se, että ikärajavalvonnan kanssa näpertely on ...

Itseäni tökkii tässä touhussa se, että ikärajavalvonnan kanssa näpertely on parhaimmillaankin näennäistekemistä ja huonoimmillaan savuverho, joka vaan vaikeuttaa todellisiin ongelmiin puuttumista.

Vertailu 80- ja 90-luvun nuoriin on helppoa ja se muistuttaa siitä, että ikärajat eivät silloinkaan toiminineet. Omasta kaveripiiristä 90 % oli joka viikonloppu kännissä jo yläasteella. Samaan aikaan meillä on valtion itsensä pyörittämä alkoholi- ja uhkapelimonopoli, ja Suomessa sekä alkoholi- että uhkapeliriippuvuus on laajamittainen ongelma. Noin 70 % poliisin tehtävistä liittyy alkoholi. Näille ongelmille ei tehdä mitään, vaan valtio itse ruokkii ja verottaa niitä ja hykertelee samalla tyytyväisyyttään, koska "onhan meillä ikäraja".

Toisaalta tämä vertailu on vähän kömpelö, sillä henkkarin näyttäminen kaupan tiskillä on aivan eri skaalan järjestelmä kuin se, mitä nyt ollaan tekemässä. Me tiedämme jo nyt, että yrityksiä ei kiinnosta lasten hyvinvointi ja ikärajavalvonnat eivät sitä muuta. Se antaa niille vain vahvistetun tavan varmistaa, että henkilö on tai ei ole vanhempi kuin N. Olemme rakentamassa järjestelmää, jota voidaan käyttää melkein mihin tahansa, mutta joka ei käytännössä suojaa lopulta miltään.

Itse vertaan toimintaa mieluummin heijastin- ja suojaa koulutie -kampanjoihin. Samaan aikaan kun olemme rakentaneet lapsille vaarallista ympäristöä, olemme luoneet victim blaming -kulttuurin, jossa vastuu turvallisuudesta on lapsilla tai heidän vanhemmillaan. Päättäjät voivat hykerrellä tyytyväisyyttään kun ovat tehneet jotain, mutta todellisuudessa se kaikki aika, vaiva ja energia on mennyt savuverhon rakentamiseen. Heijastinkampanjat eivät ole harmitonta "parempi tehdä jotain pientä kuin olla tekemättä yhtään mitään" -kampanjoita. Ne ovat aktiivisesti haitallisia, koska ne vievät huomion todelliselta ongelmalta ja hidastavat sen ongelman ratkomista. Niiden avulla olemme rakentaneet kaikille vaarallisen ympäristön ja kokonaisen sukupolven, joka paheksuu ihmisiä, jotka eivät pidä lapsillaan heijastinliiviä.

Sitten on vielä kontrollihierarkia. Tällaiset viranomaispuuhastelut ovat hierarkiassa toiseksi alimmalla tasolla. Jossain määrin nämä voisi jopa luokitella sen alimmalle tasolle henkilökohtaisten suojavarusteiden tasolle. Viranomaiset tykkäävät pelata tällä alimmilla tasolla, koska se on helppoa ja antaa illuusion ongelman ratkomisesta, vaikka todellisuudessa sen vaikutus on lähes olematon ja se usein sysää vastuun ongelmasta kärsivien harteille - kuten myös tässä tapauksessa. Alimpien tasojen ongelmana on myös se, että se antaa hiljaisen hyväksynnän ongelman rakentamiselle ja sen ylläpitämiselle. Ne, jotka aiheuttavat haittaa, saavat jatkaa toimintaansa.

Oma huomioni ei nykyään ole siinä, kuinka huonosti uhrit voivat vaan siinä, minkälaiset teot oikeasti poistavat niitä ongelmia, jotka synnyttävät uhreja. Ikävä kyllä ikärajapuuhastelun kaltaisten näennäistekemisten vaikutus on parhaimmillaankin lähes olematon ja huonoimmillaan se vie asioita vaan väärään suuntaan. Euroopan viranomaisten kiima käyttää aikaa ja energiaa siihen, että ratkotaan massiivista ongelmaa henkilökohtaisella valvontajärjestelmällä, tuntuu ikävä kyllä jälkimäiseltä. Se on savuverho, joka lisää valvontaa, mutta ei puutu todelliseen ongelmaan.