Jotenki synkintä tässä on se, et kaikki ne vuorovaikutustaidot ja ymmärrys siitä miten oma mieli toimii ja minkä kanssa saa olla tarkkana, on alkanu avautumaan vasta terapian jälkeen ja nyt sit tälleen 37-vuotiaana alkaa kelailemaan et oispa kyenny tämmöseen sillo 20 vuotta sit ku harjoitteli sosiaalisuutta ja ihmisten kanssa olemista.
Et nyt ku tavallaan alkaa olla palsta kunnossa ja mahis laittaa uutta kasvamaan, huomaa olevansa vaan todella yksin ja sivussa maailmasta.