Saaste on Nostr: Mä koitan ihan oman hyvinvoinnin kannalta pitää mielessä, että en voi yksinään ...

Mä koitan ihan oman hyvinvoinnin kannalta pitää mielessä, että en voi yksinään maapalloa korjata. En, vaikka luopuisin kaikista kivoista asioista, joista on jotain ulkoista haittaa (ja melkein kaikesta on).

Hyppään todella nopeasti rankaisemaan itseäni sillä "jos kaikki ajattelis samalla tavalla..." -ajatuksella ja sen lopputulos on, että maailma jatkaa pahenemistaan, kaikki ympärillä olevat toimivat ihan niin kuin ennenkin ja ainut muutos on se, että mulla on vaan paska mieli, koska yritän olla jonkinlainen "täydellinen esimerkki".

Kai minä olen jollain tavalla öljy-yhtiöiden ja muiden paskafirmojen vuosikausien työn tulosta siinä mielessä, että olen ominut sen niiden sylkemän ajatuksen siitä, että vastuu ei ole massiivisilla saastuttajayrityksillä vaan yksilöillä. Ja sitten poden vähän kaikesta syyllisyyttä.

Siksi koetan säännöllisesti muistuttaa itseäni siitä, että riittää, että olen tänään vähän parempi kuin eilen. Ei tarvitse olla täydellinen. Tästä huolimatta tässä pätee kyllä juuri tuo mistä kirjoitit, että kertaalleen nähtyä ei voi enää poisnähdä. Kun tietää omien toimiensa negatiiviset vaikukset, on aika vaikea kokea joistakin asioista samanlaista vilpitöntä iloa, jota ehkä nuorempana koki.

Yritän silti, koska tarvitsen sitä iloa. Se kun ei auta ketään, että väsyy 😌