Olen tänäänkin lukenut sukupuutoista. Törmäsin yhdessä artikkelissa seuraavaan kohtaan, josta pidän sen verran paljon etten voi olla jakamatta:
"What's lost when an animal goes extinct?
One way to think of a species, be it of ape or of ant, is as an answer to a puzzle: how to live on planet Earth. A species’ genome is a sort of manual; when the species perishes, that manual is lost. We are, in this sense, plundering a library—the library of life. Instead of the Anthropocene, Wilson has dubbed the era we are entering the Eremozoic—the age of loneliness."
Lähde: https://www.nationalgeographic.com/animals/article/vanishing-what-we-lose-when-an-animal-goes-extinct-feature/
Lajien genomit ovat varsin kirjaimellisesti manuaaleja. Ekolokerokohtaisia oppaita. Lainauksessa puhutaan vain eläimistä (koska kyseisen artikkelin aiheena on nimenomaan eläinlajien uhanalaisuus), mutta sama pätee toki kaikkiin muihinkin eliölajeihin kuten kasveihin. Se tekee ekosysteemeistä luonnon omia kirjastoja.
Ja "yksinäisyyden aikakausi" on mielestäni runollisempi ja kuvaavampi kuin "antroposeeni". Nimessä korostuu se, mitä ihmiset ovat aikaansaaneet - sen sijaan että vain julistettaisiin aikakausi omaksemme.
Kiri
npub1al…l03p4
2026-08-05 16:24:26 UTC
Author Public Key
npub1alug2yhv7vvllzqhva7gv6u7a574n56ztd7mmfdjhhq2c2c00u4qrl03p4Seen on
wss://relay.momostr.pinkPublished at
2026-08-05 16:24:26 UTCEvent JSON
{
"id": "5f1bd8b71d802649e6b4322daabb3bbac92f72c5a2fa98aabdf7594ec22862a8",
"pubkey": "eff88512ecf319ff8817677c866b9eed3d59d3425b7dbda5b2bdc0ac2b0f7f2a",
"created_at": 1785947066,
"kind": 1,
"tags": [
[
"proxy",
"https://mementomori.social/@rantanurmikka/117043826945782502",
"web"
],
[
"proxy",
"https://mementomori.social/users/rantanurmikka/statuses/117043826945782502",
"activitypub"
],
[
"L",
"pink.momostr"
],
[
"l",
"pink.momostr.activitypub:https://mementomori.social/users/rantanurmikka/statuses/117043826945782502",
"pink.momostr"
],
[
"-"
]
],
"content": "Olen tänäänkin lukenut sukupuutoista. Törmäsin yhdessä artikkelissa seuraavaan kohtaan, josta pidän sen verran paljon etten voi olla jakamatta:\n\n\"What's lost when an animal goes extinct?\n\nOne way to think of a species, be it of ape or of ant, is as an answer to a puzzle: how to live on planet Earth. A species’ genome is a sort of manual; when the species perishes, that manual is lost. We are, in this sense, plundering a library—the library of life. Instead of the Anthropocene, Wilson has dubbed the era we are entering the Eremozoic—the age of loneliness.\"\n\nLähde: https://www.nationalgeographic.com/animals/article/vanishing-what-we-lose-when-an-animal-goes-extinct-feature/\n\nLajien genomit ovat varsin kirjaimellisesti manuaaleja. Ekolokerokohtaisia oppaita. Lainauksessa puhutaan vain eläimistä (koska kyseisen artikkelin aiheena on nimenomaan eläinlajien uhanalaisuus), mutta sama pätee toki kaikkiin muihinkin eliölajeihin kuten kasveihin. Se tekee ekosysteemeistä luonnon omia kirjastoja.\n\nJa \"yksinäisyyden aikakausi\" on mielestäni runollisempi ja kuvaavampi kuin \"antroposeeni\". Nimessä korostuu se, mitä ihmiset ovat aikaansaaneet - sen sijaan että vain julistettaisiin aikakausi omaksemme.",
"sig": "5095fc4a804653ef1a218731591c68b90a7eba92f273b01bd70e5903d98068247fd530326e6741027221a53f484ac8bf74e6d0c8cea85024597ff1446154ca83"
}