Oli ihah hilijasta. Vanhus ei liikahtanu tualissasa. Viimein Kantalhvi puhu. ”Morjens, Teorén Tenkelim poika! Mää oon tullu takas. Kattonnääs myrsky tulee ja kaikkie ystävien tars ny liittyy yhtee, jotta heitä ei tuhottas kutaki eriksensä.”
Hitaasti vanha miäs kohottautu jaloilleen nojater raskaasti lyhyeem mustaan keppii, jossa oli valakeesta luusta tehty kärensija; ja nym muukalaiset näki, että vaikka äijä oli kumara, se oli yhä pitkä; nuoruuressaan se oli totisesti ollu ylväs ja komee.